Tervetuloa tutustumaan Joensuun tilkkukillan toimintaan!


maanantai 27. joulukuuta 2010

Killan pikkujoulussa

Vietimme leppoisaa pikkujoulua joulukuisena sunnuntaina hyvän ruuan ja ohjelman parissa. Ensimmäinen yllätys oli kauniisti katettu ruokapöytä ja tunnelmallisesti koristeltu kokoussali.



Heti seuraavana, ehkäpä vielä parempana, oli jouluinen päivällinen suussa sulavine ruokineen. Joululaulujen ja leikkimielisten käsityövuosihoroskooppien kanssa tapaamisessa aika vierähti kuin huomaamatta. Jokainen sai oman tähtien liikkeisiin perustuvan ennustuksen: ketä uhkasi kangasvuoren alle hautautuminen, kuka tulee menestymään tilkkukilpailuissa, kuka tulee elämään jatkuvan inspiraation alaisena ja niin edelleen. Syvensimme myös itsen ja toisien tuntemusta "tieteellisillä" kysymyksillä, mm. kummin päin ristii kätensä ja mitä se kertookaan luonteenlaadusta.

Jo näyttelyn yhteydessä olimme keränneet villasukkia. Pikkujoulussa villasukkamäärä karttui. Samalla kerättiin vapaaehtoinen osallistumismaksu, joka villasukkien kanssa lähetetään Naisten pankille. Naisten pankin kautta varat ohjautuvat kehitysmaissa pienlainoina naisille, jotka voivat käyttää lainan oman yritystoiminnan käynnistämiseen.

Joulu meni jo... Oikein hyvää tulevaa vuotta! Kiitos kiltakumppanuudesta kuluvana vuonna - jatketaan myös ensi vuonna käsitöiden parissa!

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Näyttely -yllätyksiä: esittelyssä kiertolaiset, arpajaiset, tilkkulakana :-)

Näyttelytöiden lisäksi näyttelyssä oli myös muuta katsottavaa! Keväästä lähtien olimme vaihdelleet salaperäisinä kasseja, joiden sisällöstä muilla ei ollut tietoa. Kassissa oli runo, jonka inspiroimana oli tarkoitus tilkkuilla edellisen tekijän jatkoksi työhön, joka kulki myös pussin mukana. Synnytystuskista huolimatta iloisen yllättyneitä ilmeitä oli monella, kun vihdoin ennen näyttelyn kokoamista viimeiset tekijät esittelivät työt!


Kiertolaistöiden seinä


Suomineito (Juice Leskinen 1997)

Järvenselkä... koskenniska...
niemennokka... salmensuu...
joenpolvi... mäenrinta...
Suomineito muotoutuu




Aamukahvin ääressä (Immi Hellen)

Kukko: Hyvää huomenta, Punahilkka! Miltäs se maistuu kahvitilkka?
Kana: Ah, se on aivan liian kuumaa, kieltäni polttaa, päätäni huumaa.
Kukko: Kahvi on hyvää - mitä mä kuulen? Huonolla tuulella, rouvani, luulen.
Kana: Eipä se olisi kumma lainkaan, voi mitä unessa nähdä sainkaan!
Kukko: Kerro se mulle, kullanmuru, kertoen aina haihtuu suru.
Kana: Mull oli piilossa pesä uusi, munia siinä jo viisi, kuusi.
Lapset sen löysivät ai, ai, ai! Rintani haikean haavan sai.
Kukko: Rauhoitu, rauhoitu armas Lotta, eihän se ollut edes totta.





Mummon kaappikello

Hiljaa mummon vanha kaappikello raksuttaa mummon pienen pirtin lämpimässä.
Mummo kutoo sukkaa hämärässä, sukkaa, jonka lapsenlapsi saa.
Kerran oli kello nuori, niin kuin mummokin, mutta siitä kauan on jo, kauan tietenkin.
Kello raksuttaa mennyttä aikaa.

 


Mummo yksilökuvassa


Näyttelyn yhteydessä järjestimme arpajaiset. Jokainen oli ahkeroinut pienempiä voittoja, joiden lisäksi olimme yhdessä tehneet kolme torkkupeittoa kaikkien arvan ostaneiden kesken arvottaviksi. Arvonta on suoritettu ja onnekkaisiin otettu yhteyttä!






Tilkkunäyttelyssä myös kävijät pääsivät osallistumaan! Sitä varten olimme laittaneet esille lakanan, jonka edestä löytyi tilkkukori. Kävijä sai poimia haluamansa tilkun ja kiinnittää nuppineulalla lakanaan. Ensi vuoden aikana näemme, millainen tilkkupeitto syntyy yhteistyöllä!